Digitaaliset kuvat Lapinkoira-lehteen

Lappalaiskoirien valokuvaamista käsiteltiin Lapinkoira-lehden numerossa 2/2003, mutta maailma on kahdessa vuodessa mennyt aimo harppauksen eteenpäin ja tätä nykyä jo hyvin suuri osa valokuvauksesta tapahtuu digitaalikameralla. Filmillekin kuvattu materiaali siirretään usein skannaamalla sähköiseen muotoon. Suurin osa valokuvaukseen liittyvistä säännöistä on digitalisoitumisen yhteydessä säilynyt ennallaan, mutta joitakin erojakin on. Tässä artikkelissa on tarkoitus perehtyä siihen millaisia asioita kannattaa ottaa huomioon silloin, kun kuvatiedostoja on tarkoitus lähettää Lapinkoira-lehdessä käytettäväksi.

Pieni suuri ero

Digitaalikamera toimii pääosin aivan samalla tavalla kuin filmikamerakin, mutta filmin tilalla on valoherkkä kenno. Kennon fyysinen koko on kuitenkin useimmissa kameroissa huomattavasti pienempi kuin 35 mm filmiruutu. Etenkin pokkarikameroissa käytettävät pienet kennot antavat suurillakin aukkoasetuksilla selvästi filmikameraa suuremman syväterävyyden. Toisin sanoen sekä lähellä että kaukana olevat kohteet näyttävät digitaalikameran tuottamassa kuvassa tarkoilta. Tämä saattaa helpottaa tarkentamista, mutta suuri syväterävyys ei suinkaan aina ole toivottava ominaisuus. Valokuvassa halutaan usein nostaa varsinainen pääkohde esille häivyttämällä tausta epätarkaksi. Koska tätä on usein vaikea saada aikaan digipokkarilla, pitää kohteen taustan valintaan kiinnittää poseerauskuvissa erityistä huomiota. Muulloinhan kuvaajan mahdollisuudet vaikuttaa taustaan ovatkin yleensä melko rajalliset.

Mitä suurempaa aukkoasetusta kuvatessa käytetään, sitä lyhyempi on syväterävyysalue. Myös objektiivin polttovälin kasvattaminen lyhentää syväterävyysaluetta. Joissakin digitaalikameroissa on myös automaattinen muotokuvausohjelma, jota käytettäessä kamera pyrkii käyttämään niin suurta aukkoa kuin mahdollista.

Taustan valinta on tärkeää. Tässä kuvassa puu näyttää kasvavan koiran päästä.
Syväterävyyden hallinnalla taustaa voidaan häivyttää. Ilman päästä kasvavaa puuta tausta olisi silti parempi.

Resoluutio

Digitaalikameroiden mainoksissa painotetaan usein megapikseleitä, mutta pelkästään kennon suuri pikselimäärä ei tee kameran tuottamasta kuvasta tarkkaa. Kinofilmiruudun on laskettu erottelukyvyltään vastaavan noin 12-15 megapikselin kennoa. Silti myynnissä on paljon filmikameroita, jotka eivät tuota tarkkoja kuvia. Kameran optiikan laatu vaikuttaakin lopputulokseen vähintään yhtä paljon kuin kenno. Pitää kuitenkin muistaa, että loistavakin kamera vaatii osaavan käyttäjän ennen kuin siitä saadaan kaikki irti.

Kamerakännykkäkuva Digipokkarin 640x480 kuva
Kameroissa on eroja. Kummassakin ylläolevassa kuvassa on yhtä paljon pikseleitä. Toinen on otettu kamerakännykällä ja toinen "oikealla" digikameralla.

Sanaa "resoluutio" käytetään yleisesti hyvin harhaanjohtavasti kuvaamaan useita eri asioita. Sillä saatetaan esimerkiksi tarkoittaa kuvan kokonaispikselimäärää tai kuvatiedostoon talletettua DPI-arvoa. Itse ymmärrän resoluution todellisena erottelutarkkuutena, jolla ei oikeastaan ole paljonkaan tekemistä kummankaan edellisen kanssa.

Digitaalisen kuvan (mega)pikselimäärä on laskettavissa suoraan kertomalla sen ulottuvuuksista pikseleinä. Esimerkiksi kuva jonka koko on 1600*1200 pikseliä, muodostuu kaiken kaikkiaan 1920000 pikselistä, eli 1,92 megapikselistä. Kuvan todellinen erottelutarkkuus ei kuitenkaan välttämättä ole näin hyvä. Se on esimerkiksi voitu suurentaa kuvankäsittelyohjelmalla kuvasta, jonka ulottuvuudet pikseleinä olivat alunperin 800*600. Kuvankäsittelyohjelma ei kuitenkaan voi luoda puuttuvaa kuvainformaatiota tyhjästä, joten suuremman kuvan todellinen erottelutarkkuus on silti jotakuinkin sama kuin alkuperäisessä 480000 pikselin kuvassa.

Pienestä tiedostosta suureksi venytetty kuva
Sama kuva suurella erottelutarkkuudella

Kummassakin kuvatiedostossa on yhtä paljon pikseleitä, mutta erottelutarkkuudessa on eroa. Toista on kuvankäsittelyohjelmalla keinotekoisesti venytetty suuremmaksi. Samanlainen lopputulos näkyy jos pikselikooltaan pieni digitaalinen kuva koitetaan painaa liian suureksi.

Mikä ihmeen DPI/PPI?

DPI (Dots Per Inch) ja sen lähisukulainen PPI (Pixels Per Inch) ovat yksiköitä, joilla kerrotaan kuinka tiuhassa kuvapisteet sijaitsevat. DPI kertoo montako mustepistettä tulostetussa kuvassa on tuuman matkalla. PPI puolestaan kertoo montako pikseliä tuumalla on. Kirjoitin käyttää yhden pikselin, eli todellisen väripisteen luomiseen useita erivärisiä mustepisteitä ja siksi tulostetun kuvan PPI-arvo on yleensä DPI-arvoa pienempi. Käytännössä nämäkin kaksi termiä usein sotketaan ja hyvin usein puhutaan DPI:stä kun itse asiassa tarkoitetaan PPI:tä.

Digitaalikameran luoman kuvatiedoston alkuun talletetaan yleensä myös joitakin lisätietoja. EXIF-tiedoissa (Exchangeable Image File) voi olla esimerkiksi päivämäärä jolloin kuva on otettu, käytetty aukko, suljinaika ja polttoväli. Myös DPI-arvoksi voidaan tallettaa jotakin, mutta useimmiten tiedostosta löytyy oletusarvo 72. Tämä tieto on merkityksetön niin kauan kun kuva on digitaalisessa muodossa eikä sitä vedosteta paperille.

Lapinkoira-lehden painossa käytetään tarkkuutta 300 dpi. Jos oletetaan että ppi ja dpi ovat yhtä suuria, voitaisiin kuva jonka ulottuvuudet ovat 1600 * 1200 pikseliä painaa tarkkuuden kärsimättä 5,3 * 4 tuuman kokoiseksi (noin 13 * 10 cm). Tämä saadaan jakamalla kuvan sivujen pikselimäärät käytetyllä dpi/ppi -luvulla (esim. 1200 / 300 = 4). Teknisesti hyvälaatuinen kuva voidaan kuitenkin yleensä painaa suurempanakin ilman että se alkaa näyttää rosoiselta tai epätarkalta.

Skanneria käytettäessä dpi/ppi-asetuksella on suuri merkitys. Tässä yhteydessä tuo suure määrää sen kuinka tarkasti paperikuva tai dia/negatiivi luetaan tiedostoksi. Mitä suurempi dpi/ppi-luku, sitä sitä useammasta kohdasta kuvan väri mitataan kuvatiedoston pikseliksi. Mikäli skannerin käyttö ei ole ennalta tuttua, on varminta käyttää skannerin suurinta optista tarkkuutta. Kuvaa on helppo pienentää myöhemmin, mutta suurentaminen erottelutarkkuus säilyttäen on käytännössä mahdotonta.

Kuvatiedostot

Kuvatiedostot koostuvat erivärisistä pisteistä (tai oikeastaan neliöistä), eli pikseleistä. Pakkaamattoman kuvatiedoston koko muodostuu kuvan ulottuvuuksista pikseleinä kerrottuna käytetyllä värisyvyydellä. Värisyvyydellä tarkoitetaan sitä kuinka monella bitillä yksittäisen pikselin väri ilmaistaan ja täten se vaikuttaa suoraan siihen montako eri värisävyä yksittäisellä pikselillä voi olla. Esimerkiksi 8 bitin värisyvyys mahdollistaa 256 eri väriä. Yleensä digitaalikameran tuottaman kuvatiedoston värisyvyys on 24 bittiä tai enemmän, jolloin eri värivaihtoehtoja on jo yli 16 miljoonaa.

Jos otetaan esimerkiksi kuva, jonka ulottuvuudet ovat 1600*1200 pikseliä ja värisyvyys on 24, on pakkaamattoman tiedoston koko 46080000 bittiä (1600*1200*24) eli noin 5,5 megatavua (46080000/8/1024/1024). Kuten edellinen esimerkki osoittaa, pakkaamattomat kuvatiedostot ovat suurikokoisia ja siksi ne yleensä talletetaan kameran muistikortille pakattuna.

Erilaisia pakkausalgoritmeja on paljon, mutta valokuville ehdottomasti yleisimmin käytetty tiedostomuoto on JPEG, joka on ns. hukkaava pakkausmuoto. Kuvasta siis hukataan informaatiota, jonka puuttumista ihmissilmä ei huomaa - kunhan pakkaus ei ole liian raju. Jpeg-pakkaus on säätyvä ja se voidaan optimoida siten, että saavutetaan paras kompromissi kuvan laadun ja tiedostokoon välillä. Myös monien digitaalikameroiden asetuksista löytyy vaihtoehtoja pakkauksen teholle, mutta kameran voimakkaampikaan pakkausasetus ei juuri koskaan näy heikentyneenä kuvanlaatuna. Pieni tiedostokoko on tärkeää esimerkiksi www-sivuilla, mutta jos kuva on tarkoitus lähettää lehteen, kannattaa pakkaus pitää kevyenä. Toisin sanoen kameran tuottamaa tiedostoa ei kannata pakata lisää. Silti kuvan tiedostokoko on yleensä vain noin kymmenesosa pakkaamattoman tiedoston koosta.

Kuvan toisella puolella näkyy liian voimakkaan pakkaussuhteen vaikutus. Osasuurennos.

Miksi kuvaani ei julkaistu?

Suurin osa lähetetyistä kuvista on melko perinteisiä koirakuvia, kuten näyttelyposeerauksia ja kuvia istuvasta tai makaavasta koirasta. Useiden samantapaisten kuvien käyttö tekisi lehdestä helposti tylsän ja siksi suuri osa kuvista jää julkaisematta. Kuvien pitäisi myös tukea tekstiä, eikä loistavakaan pentukuva siis välttämättä päädy lehteen jos täytekuvalle on tarvetta enää vetreät veteraanit -palstalla.

Vuodenaikojen vaihtelu näkyy myös lehden sivuilla ja kuvat pyritään valitsemaan vallitsevaan vuodenaikaan sopivaksi. Siksi lehteen lähetetty kuva saatetaan ottaa käyttöön vaikka vasta vuoden kuluttua sen saapumisesta.

Kuvan selkeät tekniset virheet johtavat useimmiten sen karsimiseen. Yli- tai alivalottuneet, epätarkat, tärähtäneet ja rajaukseltaan epäonnistuneet kuvat päätyvät käyttöön vain poikkeustapauksissa.

Silloin tällöin toimitukselle tulee kuvia, jotka ovat muuten onnistuneita, mutta kuvatiedoston pikselikoko ei riitä riittävän suuren kuvan painamiseen. Kuvaa joudutaan joskus taitto- tai muista syistä rajaamaan uudelleen ja siksi kohtuullisen suurikin kuvatiedosto saattaa olla tarpeeseen nähden liian pieni.

Väärin rajattu ja muutenkin epäonnistunut kuva

Ylläoleva kuva on otettu etu- ja yläviistosta, eikä se siksi ole rakennekuvana onnistunut. Tämän lisäksi kuva on rajattu hyvin laajasti. Jos kuva rajataan uudelleen punaista viivaa pitkin, lähes kolme neljäsosaa pikseleistä heitetään pois. Jäljelle ei välttämättä jää tarpeeksi kovinkaan suureen vedokseen.

Millaisia kuvia lehdessä tarvitaan?

Vaikka edellä mainittiin, että lehteen lähetetään paljon kuvia, se ei tarkoita sitä että niitä olisi liikaa. Toimituksessa on aina pulaa teknisesti hyvälaatuisista, juuri jotakin tiettyä juttua tukevista kuvista.

Lehteen kannattaakin perinteisten poseerauskuvien lisäksi lähettää rohkeasti monenlaisia onnistuneita otoksia. Koiria erilaisissa ympäristöissä, lähikuvia kuonoista ja korvista, leikkiviä koiria, juoksevia koiria, haukkuvia koiria, ulvovia koiria, uivia koiria, märkiä koiria, harrastavia koiria jne. Kaikkien kuvien ei edes tarvitse esittää koiria. Varsinkin luontokuvat ovat koristaneet lehden sivuja usein.

Kuvankäsittelyohjelmilla saa aikaan ihmeitä ja jossain määrin epäonnistuneita otoksia voi parannella, mutta mikäli ei ole aivan varma siitä mitä on tekemässä, kannattaa ennemmin lähettää kameran tuottama kuvatiedosto täysin käsittelemättömänä. Tai ainakin alkuperäisen tiedoston voi liittää muokatun kuvan mukaan.

Kuvatessa kamera kannattaa pitää suurimmalla mahdollisella tarkkuudella ja kuvaa ei missään tapauksessa kannata pienentää ennen sen lehteen lähettämistä. Suurinta tarkkuutta kannattaa yleensä käyttää kuvatessa muutenkin. Koskaanhan ei tiedä milloin muistikortille tarttuu sellainen loisto-otos, josta haluat teettää suurennoksen. Suuri tarkkuus mahdollistaa myös kuvan rajaamisen niin että jäljelle jää yhä riittävästi pikseleitä tarkkaan tulosteeseen.

Lehtitoimikunta toivoo että jäsenistö osallistuisi aktiivisesti lehden tekoon ja pyrkisi tekemään siitä meille kaikille mahdollisimman nautinnollisen lukuelämyksen. Runsas ja laadukas kuvamateriaali on tälle yksi edellytys.

Linkkivinkit

http://www.digifaq.info
Sivusto, jolla yritetään vastata yleisimmin esitettyihin digitaalikamera-aiheisiin kysymyksiin.

http://www.digicamera.net
Suomenkielinen digitaalikamera- ja digikuvausaiheinen sivusto linkkeineen, vinkkeineen ja keskustelupalstoineen.

http://koti.mbnet.fi/halle/temp/printti.htm
Yksinkertainen JavaScript-laskuri, jonka avulla voi arvioida sitä kuinka suureksi kuvatiedosto voidaan vedostaa.

Kuvausvinkkejä

Yllä mainitut säännöt auttavat onnistuneiden kuvien ottamisessa, mutta niitä saa - ja pitääkin - rikkoa. Digitaalikameralla kuvattaessa epäonnistuneet otokset eivät aiheuta kustannuksia, joten erilaisia kokeiluja kannattaa tehdä.

Kuvatiedostojen lähettäminen

Kaikki Lapinkoira-lehteen tarkoitetut kuvatiedostot lähetetään liitetiedostoina seuraavaan osoitteeseen:
email-osoite

Jos kuvatiedostot liittyvät johonkin tiettyyn juttuun tai ilmoitukseen, mainitse se selkeästi, mieluiten jo viestin otsikossa. Myös kuvatiedosto kannattaa nimetä kuvaavasti, esimerkiksi koiran nimellä. Näin vältetään väärinkäsitykset eikä esimerkiksi valioesittelyyn tarkoittu kuva lipsahda täytekuvaksi.

Valitse useista samantapaisista otoksista mielestäsi parhaat ja lähetä vain ne.

Varmista että sinulla on kuvien julkaisuoikeus.

Älä liitä yksittäiseen sähköpostiviestiin yli kymmentä megatavua kuvatiedostoja. Mikäli lähetettäviä kuvia on kaiken kaikkiaan yli 30 megatavua, kannattaa ottaa yhteyttä samaan osoitteeseen etukäteen ja varmistaa että sähköpostilaatikossa on tilaa. Varsinkin lähellä lehden aineistopäivää sähköpostilaatikko on joskus kovalla kuormituksella.

Toimitus pidättää oikeuden käsitellä ja rajata kuvia uudelleen.