Tunisia

Joulu 2013 vietettiin perinteistä poiketen ulkomailla, Tunisiassa. Se on matkakohteena edullisimmasta päästä ja siellä on myös kiinnostavia historiallisia nähtävyyksiä. Hotelliksi tuli valittua Hammametissa sijaitseva all-inclusive Vincci Nozha Beach, joka mainosti kaikenlaista aktiviteettia ratsastusta myöten. Rantasesonkiajan ulkopuolella aktiviteettitarjonta oli kyllä jonkin verran mainostettua rajatumpi. Hotelli oli kyllä hyvä ja siisti, vaikka paikalliset neljä tähteä eivät aivan vastaakaan kansainvälistä näkemystä.

Tämän matkasoperruksen kuvat saa klikattua esiin suurempana.

Hotelli
Hotelli rannalta päin kuvattuna.

Allasalue
Hotellin allasalue. Ulkoallas ei ollut lämmitetty, enkä nähnyt kenenkään uivan siellä. Sisäaltaassa käväisimme itse kerran. Klooria oli niin runsaasti, että silmät vetivät hetkessä tomaatiksi.

Heti ensimmäisenä päivänä meinasi iskeä kulttuurishokki, kun menimme illalliselle hotellin ravintolaan. Tunisialaiset eivät tietenkään uskontonsa vuoksi Joulua vietä, mutta heillä on samaan aikaan talviloma. Hotelli olikin viikonloppuna täynnä paikallisia. Lapset saivat melko vapaasti toteuttaa itseään ja aikuistenkin jonotuskäytös oli ryysäämistä. Noutopisteistä haettiin ensin läjäpäin kaikkea mahdollista ja kuskattiin pöytään. Sitten katsottiin mitä haetusta ruokamäärästä jaksetaan syödä. Yleensä alle puolet. Siivo oli melkoinen. Tarjoilijat sitten tyhjensivät pöydän vetämällä liinan kulmat yhteen ja kiikuttamalla olalla pois. Jotenkin olisimme olettaneet, että maassa jossa ruoka ei ole kaikille itsestäänselvyys, sitä kunnioitettaisiin enemmän eikä haaskattaisi turhaan. Kieltäydyimme käyttäytymästä maassa maan tavalla.

Historiaa

Tunisian alkuperäisiä asukkaita olivat berberit (väännös Roomalaisesta barbaari-nimityksestä). Välimeren pohjukasta saapuneet foinikialaiset perustivat Tunisiaan nykyisen Tunisin kaupungin alueelle merkittävän kauppapaikan, josta muodostui Karthago. Roomalaiset tekivät siitä selvää kolmannessa puunilaissodassa noin 150 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Sata vuotta myöhemmin he rakensivat raunioille oman kaupunkinsa. Karthago ei ollut Tunisian ainoa roomalaiskaupunki, vaan raunioita on pitkin etenkin rannikkoa. Alue oli jo silloin tärkeä mm. oliiviöljyn tuottajana. Vandaalikuningas Gaiseric valtasi Karthagon 400-luvulla. Itä-Rooma puolestaan kukisti Vandaalit 500-luvun alkupuolella. Muslimivalloittajat valtasivat Karthagon 600-luvun lopussa. Sen seurauksena kaupunki hävitettiin ja mm. patsaat tuhottiin, koska islaminusko ei sallinut ihmistä esittäviä kuvia. Sen jälkeen alue on ollut arabivallan alla, mutta väestössä näkyy yhä edelleen eri kansojen vaikutus. On tummia berberejä, arabeja ja vaaleahiuksisten vandaalien jälkeläisiä.

Kieli

Paikalliset opiskelevat ranskaa jo nuoresta, joten sillä tulisi maassa hyvin toimeen. Ikävä kyllä muistan yläasteen ranskan opiskelusta suunnilleen sen verran, että osaan sanoa etten puhu ranskaa. Ja senkin väärin. "Je ne parlez Francais pas." Englantia osa paikallisista puhuu hyvin, osa heikommin. Toki se "Terve terve, mitä kuuluu" kuuluu myös monen taksikuskin ja krääsäkauppiaan sanavarastoon. Monella tuntuu myös olevan sukulaisia tai tuttuja suomessa. Yksi taksikuski jopa näytti lehtileikkeitä Helsingissä olevasta kampaajasukulaisestaan.

Liikenne

Liikenne yllätti positiivisesti. Tiet ovat aika hyviä, tosin töyssyisiä. Liikenneympyröitä on tuhottomasti ja hidastustöyssyjä vielä enemmän. Meno ei ollut alkuunkaan niin kaoottista kuin odotin. Ei niitä liikennesääntöjä nyt niin tarkasti noudateta, mutta jonkin verran sentään. Ylinopeudesta voi saada sakot, mutta ainakin suomalaiseen tulotasoon suhteutettuna summa on niin pieni, että se ei tunnu menoa hidastavan. Viidenkympin alueella voi mainiosti ajaa bussillakin sataa, ainakin öisin. Siitä syystä niitä töyssyjä ilmeisesti on. Tosin osa töyssyistä on jonkun muun kuin kunnan pystyttämiä. Esimerkiksi vähän ennen jotakin kauppaa saattaa olla kauppiaan tilaama ryppy asfaltissa.

Autot ovat aika kalliita, etenkin paikalliseen tulotasoon suhteutettuna. Samoin polttoaine. Bensa taisi olla hinnaltaan luokkaa euron litra. Naapurimaassa Libyassa polttoaine on puoli-ilmaista ja dieseliä tuodaankin rajan yli kanistereissa. Näitä pönttöjä sitten kaupataan teiden varsilla. Ajotavassa kalliit autot ja polttoaine ei kuitenkaan näy. Autoja piiskataan aika säälimättä polttoainetaloudesta piittaamatta. Mäessä kärryä pidetään paikallaan kytkinta luistattamalla jne. Oma lukunsa ovat jeeppisafarien kuskit, mutta siellä homma kuuluu asiaan. Land Cruiseria käytetään dyyneillä vuoristoradan korvikkeena ja hiekka"teitä" ajellaan kohtalaista haipakkaa.

Sää

Talvisaikaan lämpötilojen pitäisi pyöriä kahdenkympin tienoilla. Meillä oli kuitenkin huonompi onni ja keli oli tavallista kylmempi ja sateisempi. Se ei suuremmin häirinnyt, koska emme me rantalomalle lähteneet, mutta olisihan auringosta voinut nauttia enemmänkin.

Meduusa
Mari ihmettelee rantaan ajautunutta meduusaa.

Ruoka

Gourmet-elämysten vuoksi Tunisiaan ei kannata matkustaa. Tai ainakaan me emme viikon aikana mitään kovin säväyttävää ateriaa kohdanneet. Poikkeuksena ehkä Jouluateria, jonka seitsemästä ruokalajista ehdimme saada kuusi, koska kattaus oli jo päättymässä siinä vaiheessa kun palasimme illalla Saharan retkeltä. Paikallista ruokaa tarjottiin aika vähän. Katukojut myyvät sitä normaalia turistirysän english breakfastia, pizzaa, hampurilaista jne. Hotellillakin ruoka oli 95-prosenttisesti länsimaistyyppistä ja mausteita oli käytetty aika säästeliäästi. Joitakin paikallisiakin ruokalajeja sentään pääsimme nauttimaan. Mm. Matmatan luolaravintolassa oli tarjolla paikallista evästä. Kananmunalla täytetty uppopaistettu leipä, couscousia jne.

Elokuvat

Tunisiaa kutsutaan myös Afrikan Hollywoodiksi. Siellä on kuvattu kohtauksia moniin kuuluisiin elokuviiin. Maahan on jopa rakennettu kopio Roomalaisesta kaupungista. Kyseessä ovat harvinaislaatuiset kiinteät lavasteet TV- ja elokuvatuotantoja varten. Näillä lavasteilla emme käyneet, mutta joillakin muilla elokuvien kuvauspaikoilla kyllä. Tutuksi tulivat mm. amfiteatteri, jossa Gladiaattori-leffan areenakohtaukset on kuvattu, Kadonneen aarteen metsästäjien yksi kuvauspaikka, Star Warsin Tatooiine ja maisemat, joissa on kuvattu Englantilaisen potilaan Egyptiin sijoittuvia kohtauksia. Niistä enemmän tuonnempana.

Zone Touristique

Aikanaan kun Tunisiasta alettiin tehdä rantalomakohdetta, ajatuksena oli, että turistit pysyisivät omilla alueillaan rannan tuntumassa. Tästä on jäänteenä paljon katukylttejä, joissa seisoo "Zone Touristique". Nykyään turistit pääsevät liikkumaan vapaasti, mutta matkanjärjestäjät velvoitetaan ottamaan retkille mukaan paikallisopas.

Etenkin turistialueiden läheisyydessä on aika monessa risteyksessä poliiseja ja porukassa ainakin yhdellä on aina mukana pitkä ase. Olin bongaavinani ainakin FN-FALin ja Steyr AUG bullpup-torrakon. Hotellin ovelle ei myöskään kurvata noin vain, vaan vartioidun portin tai peräti kahden peräkkäisen kautta. Yhdestä vähän rähjäisemmästä taksista tarkastettiin portilla takakontti. Kuski tosin piruili vartijalle ja kehotti tarkastamaan myös hanskalokeron räjähteiden varalta. Ei vartiointi kuitenkaan aivan turhaa ole. Jokin aika ennen matkaamme räjähdeliiviin sonnustautunut henkilö yritti sisälle hotelliin ja kun ei päässyt, räjäytti itsensä rannalla ilman sivullisia uhreja.

Kaupat ja basaarihuijarit

Turismi on Tunisialle todella tärkeä tulonlähde ja se näkyy. Matkamuistojen tyrkyttäjiä on joka paikassa. Sellaiselle ihmiselle, joka pitää puhelinmyyjistä (heitäkin kuulemma on?!?) paikka on varmaan paratiisi. Ainakin siellä saa hokea sitä kohteliasta ei kiitosta todella tiuhaan. Ikävä kyllä yli-innokkaat kauppiaat alkavat joissakin paikoissa olla jo niin häiritseviä, että nähtävyyksiä ei jaksa katsella. Etenkin hienot vanhat keskustat "Medinat" ovat tällaisia paikkoja.

Kojujen valikoimat eivät juuri eroa toisistaan eikä mitään minua kiinnostavaa tavaraa ei ole tarjolla. Jos onkin, se kulttuuriin kuuluva tinkimisprosessi on typerä. Ehkä siitäkin hommasta joku nauttii, mutta itselleni se aiheuttaa lähinnä näppylöitä. Kun jonkun kaman hinnan on tingannut alkuperäisestä pyyntihinnasta viidesosaan, alkaa olla samassa hintaluokassa harvojen fixed-price -kauppojen kanssa.

Basaarihuijarit ovat sitten oma lukunsa. Homma toimii esim. näin: Kun taksi kurvaa paikalle, "sisäänheittäjä" käy kysäisemällä kuskilta mistä hotellista asiakkaat poimittiin. Sitten hän esittelee itsensä tuttuna kaverina. Esimerkiksi kyseisen hotellin kokkina tai vartijana, jolla on vapaapäivä. Hän selvittää kuinka helppo uhri on, onko ensimmäistä kertaa Tunisiassa ja monettako päivää lomalla. Sitten hän tarjoutuu esittelemään paikkoja ja opastaa turistia sokkeloista reittiä veljensä/äitinsä/kaverinsa kauppaan, jossa on tietysti kaupungin parhaat hinnat. Ostoksetkin kannattaa tehdä heti, koska seuraavana päivänä alkaa joku paikallinen juhla, jonka vuoksi kaikki paikat ovat kiinni seuraavat kaksi viikkoa. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa, kuten ei mikään muukaan huijarin puheista.

Kaupassa "asiakkaalle" tarjotaan teetä tai kahvia ja siitä ei voi kieltäytyä koska se olisi epäkohteliasta. Sen tulo kestää ja sillä aikaa kauppiaalla on aikaa tyrkyttää krääsää. Hintapyyntö on tietysti järjetön. Se pitäisi tinkiä vähintään kymmenesosaan alkuperäisestä ja siltikin maksaisi todennäköisesti ihan liikaa.

Kiero puoleni haluaisi tinkimisvaiheessa tehdä niin, että esittää reilun tarjouksen, esim. viidesosa pyydetystä hinnasta. Kauppias ei tietenkään hyväksy sitä, koska siitä seuraisi kuulemma konkurssi ja pyytää uutta tarjousta. Siinä kohtaa pitäisikin puolittaa alkuperäinen tarjous. Kauppias tienaisi silläkin, mutta tajuaisiko hän tarttua siihen, vai vaatia lisää, mikä johtaisi taas uuteen puolitukseen? Tätä olisi ollut hauska kokeilla, mutta voi olla että huijari ottaisi sen vittuiluna (miksi se olisi toki tarkoitettukin), eikä ajatus Tunisialaisesta vankilasta houkuta niin että viitsisi hankkiutua siellä käsirysyyn.

Järkevintä on siis vastata sinua lähestyvälle huijarille, että olet kymmenettä kertaa Tunisiassa, eivätkä ilmainen opastus tai muutkaan tarjoukset kiinnosta.

Tunisissa tuli käväistyä myös paikallisessa kauppakeskuksessa. Kolmikerroksisesta rakennuksesta 49% oli varattu kenkäkaupoille. 30% vaatteita, 20% kelloja. Viimeinen prosentti oli koruja. Varmaan paratiisi jollekin kenkäfriikille, mutta itse en viihtynyt. Noh, en minä kyllä viihdy kotimaisessakaan ostoshelvetissä.

Medina
Hammametin vanha Medina, jonka edustalla on helppo bongata basaarihuijareita. Tai oikeastaan he bongaavat kyllä turistit.

Medina rannan puolelta
Medina merenrannan puolelta.

Sahara

Saharan autiomaahan järjestettiin kaksipäiväinen retki, joka tarkoitti aikaisia aamuherätyksiä ja pitkiä bussimatkoja. Retki oli kyllä käymisen arvoinen. Siellä näki Tunisiaa rannikon ulkopuoleltakin ja matkalle mahtui monta mielenkiintoista kohdetta.

Lähtiessä sää oli sateinen ja jopa Matmatan vuoristokylässä oli sumuista ja harmaata. Paikat näyttäytyivät siis vähän eri valossa kuin yleensä. Oli kuulemma ensimmäinen kerta kun opas oli siellä sateisella säällä. Sen verran harvinaista herkkua se on.

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli El Jem, joka Roomalaisaikaan tunnettiin nimellä Thysdrus. Se oli tuolloin merkittävä oliiviöljyn tuotantopaikka. Siellä sijaitsee myös yksi Unescon maailmanperintökohde, muinaisen Rooman kolmanneksi suurin amfiteatteri, johon mahtui sen loiston päivinä 35000 katsojaa. Rakennelma säilyi lähes ehjänä 1600-luvulle asti, mutta sitten sen kiviä käytettiin Kairouanin suuren moskeijan rakentamiseen. 1695 se kärsi vaurioita tykkitulesta ottomaanien taistellessa sinne linnoittautuneita kapinallisia vastaan. Täällä kuvattiin elokuvan Gladiaattori areenakohtauksia.

Amfiteatteri 360 panorama
360 asteen panorama amfiteatterin areenalta.

Areenaa kiertävä käytävä
Areenaa kiertävä käytävä.

Eläinten koppeja
Areenan alla olevia eläinten koppeja.

Katsomon käytävä
Katsomon käytävää.

Areena
Areena katsomon ylälehteriltä kuvattuna.

El Jem
El Jem
El Jemin kaupunki amfiteatterista nähtynä. Teatteri on melkoisen korkea.

Matka jatkui kohti etelää ohi Sfaxin teollisuuskaupungin. Siellä käsitellään Tunisiasta kaivettavaa fosfaattia ja tehtaiden päästöt ovat saastuttaneet rannikon kaupungin edustalta. Aina kaupunkia lähestyttäessä tienvarret alkavat näyttää muovikassi- ja vesipulloviljelmältä. Roskat nakataan kylmästi tien varteen ja sen seurauksena maisema on aika karun näköistä. Jokaisessa puskassa on kiinni tuulen tuoma muovikassi tai pari ja muuta roskaa lojuu ympäriinsä. Oma piha Tunisiassa pidetään siistinä, mutta muista alueista ei ole niin väliä.

Roskaa
Ryönää on teiden varsilla harmillisen paljon.

Maharesissa pysähdyimme kahvitauolle, jolloin havaittiin, että bussin takarengas on tyhjenemässä. Korjaustöistä aiheutui noin 1,5h viivästys aikatauluun.

Vajaa rengas
Pssssssshhh.

Mahares
Maharesissa on myös veistoksia meren rannalla.

Gabesin kohdalta suunnattiin sisämaahan Matmatan vuoristoon. Siellä pysähdyimme luolaan koverrettuun ravintolaan, jonka yhteydessä on Star Warsin rekvisiittaa. Tämän jälkeen oli tilaisuus tutustua perinteiseen luola-asuntoon, joita käytetään alueella yhä paljon.

Luolaravintola
Luolaravintola.

Star Wars -lavasteita
Star Wars -luola (360-panorama).

Kamelin juottaminen
Ravintolan ulkopuolella sai muutamalla dinaarilla kuvata itsensä juottamassa kamelivarsaa, vai onko se vasikka?

Matmatan maisemia
Matmatan maisemia.

Matmatasta matka jatkui edelleen sisämaahan, länteen kohti Douzin kaupunkia. Matkalla tultiin selkeästi autiomaahan. Kasvillisuus väheni vähenemistään ja Douziin saavuttaessa oli jo pimeää. Kameliratsastukselle lähteneet pääsivät Saharan tähtien alle. Tähtiä kyllä näkyi, mutta taivas ei taivas kuitenkaan täysin kirkas ollut.

Kameliratsastusta pimeässä
Kameliratsastusta Saharan pimeydessä.

Hotelli jossa yövyimme oli kyllä hulppea, mutta huonelämmitys oli hoidettu ilmalämpöpumpulla, johon ei ollut minkäänlaista säätömahdollisuutta. Se oli siis joko päällä tai pois. Illalla se piti sammuttaa ettei tulisi liian kuuma. Sitten yöllä piti nousta käynnistämään se ja kuunnella taas jonkin aikaa sen huminaa. Mutta mitäpä pienistä, ei ulkomaille ole nukkumaan lähdetty.

Lähdimme jo toisena päivänä peräkkäin selvästi ennen auringonnousua liikkeelle ja suuntasimme luoteeseen poikki Chott el Djeridin suuren suolajärven. Keskellä järveä pysähdyimme katselemaan Saharan auringonnousua.

Saharan auringonnousu
Siinä se Saharan auringonnousu sitten on.

Saharan Ruusu
Saharan ruusu.

360 panorama suolajärveltä
360 asteen panorama suolajärveltä hetki ennen auringonnousua.

Tozeurissa vaihdettiin bussista Land Cruisereihin ja ajeltiin reipasta vauhtia pohjoiseen kohti Atlasvuoria. Shebikan vuoristokeidas oli kuulemma yksi Englantilaisen potilaan kuvauspaikoista. Karussa vuoristossa on kanjoni, jossa virtaa puro. Kaunis paikka. Kauppiaat myyvät mm. Saharan Ruusuja, suolasta ja hiekasta muodostuneita kidemuodostelmia.

Shebika Shebika
Polku kulkee tuon kalliossa olevan kapean kanjonin kautta.

Shebika
Vuoren kyljessä olevia luolia käytetään hotellihuoneina.

Shebika
Vaikka värit onkin kuvassa ylikorostettu, veden väri on tuollainen turkoosi. Lieneekö kuparia joukossa.

Shebika
Siellä se puro solisee kanjonissa pitkän pätkän ja polku seurailee sitä.

Shebika panorama
Shebikan kylä. Etualalla 60-luvulla tulvassa tuhoutuneita taloja. Äkkiseltään ei uskoisi, että niin korkealla ja kuivassa paikassa voi olla vaaraa vedestä.

Land Cruiserien kuskit eivät olleet hissutelleet tähänkään mennessä, mutta keitaalta lähtiessämme lyötiin lisää löylyä kiukaalle. Tasamaalla pudoteltiin reippaalla 130 marssivauhdilla ja dyyneillä lantikkaa käytettiin paikallisena vuoristoradan korvikkeena. Takapenkiltä kantautuva äänimaailma muistutti välillä vanhaa kauhuelokuvaa, kun autossamme ollut rouva yllytti kuskia entistä hurjempiin suorituksiin - kirkumalla. Latasin pari kännykkävideota ajelusta Youtubeen. Dyynien jyrkkyys ei kyllä videolla pääse oikeuksiinsa.

Ajelu osa 1, osa 2.

Määränpäämme oli Ong Jemel, mikä tarkoittaa suomennettuna kamelin kaulaa. Nimi on peräisin dromedaarin päänkannatinta muistuttavasta kivimuodostelmasta. Paikka on kuitenkin kuuluisampi siitä, että sen länsipuolella sijaitsee Mos Espa, Anakin Skywalkerin synnyinpaikka. Tai siis lavasteet joita käytettiin elokuvan kuvauksissa.

Mos Espa Mos Espa Mos Espa Mos Espa Mos Espa Mos Espa Mos Espa Mos Espa

Dyyni on nielemässä lavasteet
Dyyni on nielemässä lavasteita.

Tirppa
Oli siellä tuollainen tirppakin kipittämässä kamelinkakan seassa.

Paikalla oli myös poikia, jotka tarjosivat tilaisuutta kuvauttaa itsensä haukan tai aavikkoketun kanssa, edulliseen yhden dinaarin hintaan. Yhdelle pikkupojista luovutimme pyynnöstä kokispullomme, jonka pohjalla loiskui vielä pari desiä väljähtynyttä juotavaa. Vähään tyytyväisiä ovat he. (Yodamainen sanajärjestys hyväksyttäneen tässä yhteydessä.)

Aavikkokettu Haukka Haukka

Tozeurista suunnattiin pohjoiseen kohti Kairouania, joka on islamilaisen maailman kolmanneksi pyhin paikka.

Kairouanin suuri moskeija
Kairouanin suuren moskeijan minareetti. Portaat on tehty kristittyjen hautakivista. Classy.

Moskeijan liepeillä on kuvattu se Kadonneen aarteen metsästäjien kohtaus, missä vatsatautiin sairastunut Harrison Ford ei jaksa toteuttaa käsikirjoituksessa ollutta taistelukohtausta, vaan miekkahipan sijasta tylysti ampuu näyttävää sapelia heiluttavan korston.

Oikeastaan vasta hotellille palatessa muistui mieleen, että oli Jouluaatto. Ehdimme vielä juuri ja juuri illalliselle, joka tarjoiltiin poikkeuksellisesti pöytiin. Ateriointia säesti joku paikallinen bändi. Äänekkäästi. Jokainen pöytäkunta sai lahjaksi hedelmäkorin. Tai ei se oikeastaan kori ollut, kun hedelmät olivat kaktuksenlehden päällä.

Ratsastus

Meidän hotelliltamme ei netissä mainostettua mahdollisuutta ratsastukseen löytynyt, mutta jonkin matkan päässä oli toinen hotelli, jossa oli tallilla kymmenkunta hevosta. Kaikki kuulemma oreja. Mari kävi siellä parin tunnin maastoratsastuksella. Itse nautin sen aikaa auringosta.

Hevoseen totuttelua kentällä Ratsastus
Ennen maastoon suuntaamista hevoseen totuteltiin puolen tunnin ajan kentällä.

Tunis / Karthago

Tunisin retki oli päivän mittainen. Sen aikana ehdittiin käydä Tunisin keskustassa, tutustua Karthagon raunioihin Byrsan kukkulalla ja Antoniuksen kylpylän raunioihin. Käväistiinpä matkalla myös sinivalkoiseksi maalatussa vanhassa Sidi Bousaidin kaupunginosassa. Esiteltiin meille yksi tuhottoman vanha oliivipuukin. Tämä yksilö ei tainnut olla "kuin" 800-vuotias. Yli 2000 vuotta vanhoja yksilöitäkin tiedetään olevan. Oliivipuita Tunisiassa riittää. Suuria oliivilehtoja on paljon ja siitä syntyikin lentävä lause, missä innostuneesti osoitellaan bussin ikkunasta: "Kato, kato äkkiä, oliivipuu!"

Oliivipuu
Oliivipuu ja pari sen kaveria.

Kellotorni
Jonkinlainen Tunisin maamerkki. Korkea kellotorni. Sitä ei tullut selvitettyä että pääseekö sinne kiipeämään.

Panorama Byrsan kukkulalta
Tämä panorama on kuvattu Byrsan kukkulalta, Karthagon raunioilta.

Karthagon raunioita
Karthagon raunioita.

Karthagon satama-altaat
Puiden takaa keskikohdan vasemmalla puolella pilkottavat muinaisen Karthagon satama-altaat.

Patsas
Suurin osa patsaista on ihmistä esittäviä kuvia karsastavien muslimien jäljiltä päättömiä.

Roomalainen tie
Kylpylälle vievä tie. Hyvin on kestänyt aikaa.

Antoniuksen kylpylä
Antoniuksen kylpylän rauniot. Jäljellä on vain maanalaisia osia, mutta koko on silti vaikuttava. Yksittäiset pystyssä töröttävät pylväät osoittavat alkuperäisen rakennuksen katon korkeuden.

Kylpylän raunioita
Kylpylän raunioita lähempää nähtynä.

Akvedukti
Roman ajan Karthagoon vettä tuoneen akveduktin päätepiste. Röörillä oli mittaa peräti 132km. Alkupää Zaghouanissa on yhä käytössä!

Vesivarasto
Näihin altaisiin eli sisterneihin sitä akveduktin tuomaa vettä sitten varastoitiin. Sisternitekniikka on puunilaista, eli Roomalaiset käyttivät edeltäjiensä metodeita. Vetoisuus on 44000 kuutiota, eli yli puolet kaikkien pääkaupunkiseudun vesitornien yhteenlasketusta tilavuudesta.

Tunisinlahti Sidi Bousaidista nähtynä
Näkymä Tunisinlahdelle Sidi Bousaidin kaupunginosasta.

Mitä jäi käteen?

Tunisia oli ehkä jopa kiinnostavampi lomakohde kuin kuvittelin. Hotellin aktiviteetteja, kuten jousiammuntaa emme ehtineet hyödyntää, mutta Mari kävi sentään useampaan otteeseen hierottavana. Kesäaikaan olisi voinut käydä sukeltamassa, mutta sesongin ulkopuolella emme sellaiseen tarjontaan törmänneet. Myös mönkijä-, tai dune buggy-ajelu olisi voinut olla hauskaa, mutta se ei mahtunut ohjelmaan. Paljon muuta ei kuitenkaan uskoakseni jäänyt tekemättä tai näkemättä. Eli vaikka reissu oli onnistunut, en tiedä tuleeko Tunisiaan enää toiste lähdettyä. Mutta ei se haittaa. Maailmassa riittää kyllä muutakin nähtävää.

Sähköt näkyvillä
Paikallista sähköturvallisuutta.